Subject: Höpöttely juttutupa

Alkoholista on pakko sanoa pari asiaa näin aamu tuimaan ja muutenkin, että 14-16 vuotiaana yleensä (oma kokemus) nuoret alkavat kiinnostumaan siitä enemmän tai vähemmän, ihan sama kuinka paljon siitä kuulee koulussa, kavereilta, netistä tai mistä tahansa niin se alkaa vähitellen kiinnostamaan.

Itselläni ei ole lapsia, joten jokainen vanhempi joka omaa teini-ikäsiä lapsia voi vapaasti lynkata minut tällä foorumilla, mutta olen huomannut, että puhuttiin siitä tai ei, niin se tulee nuorella mieleen. Eli, itse olen nuoruudessani saanut "opastustusta" kaverin äidin läsnäollessa, eli kaverin äiti huomasi meidän poikien kiinnostuksen ja hankki meille suoraan sanottuna viinaa. Antoi meidän juoda ja hän valvoi ja huolehti, että kukaan ei juo itseänsä hengiltä ja olen tänäpäivänäkin vielä sitä mieltä, että niiden vanhempien jotka käyttävät itse viinaa enemmän tai vähemmän, niin pitäisi jokaisen toteuttaa tämä jossain vaiheessa nuoren teininsä elämää.

Eli ostaa viinakset ja "opettaa", EI juomaan, VAAN ymmärtämään mitä viina on ja miten se kehenkin vaikuttaa ja sitä kautta opettamaan viinan käytön.

Vanhoollinen ja huono tapa mielestäni on hissutella asiasta, parempi on itse ostaa ja vahtia, sillä nuori kyllä löytää miten saada viinaa (ja "pimeä" pullo voi aina olla vaarallinen)...JA siksipä olisikin hyvä seurata itse vierestä vanhempana, miten oma juniori käsittelee ja oppii viinan "oikean" käytön.

Joskus aikoinaan sain palautetta viinasta puhumisesta foorumilla (ihan aiheesta), nyt en ole saanut, mutta itselläni tuli tällainen fiilis, että nostetaan aihe pöydälle, sillä viina on tavallaan juurtunut suomalaiseen kulttuuriin ja itse olen ainakin alkoholisti-isäni jälkeen sitä mieltä, että asioista on parempi puhua, kuin hissutella. Asiat eivät katoa, vaikka niistä oltaisiin kuinka hissukseen tahansa.

Mitä oletta mieltä asiasta..? =)

Ymmärrän kyllä pointtisi ja tuo voi varmasti toimiakin joissain tapauksissa. Voisin kertoa miten nuoren ihmisen alkoholinkäyttö koskettaa minua tällä hetkellä.

Itse olen kamppaillut noin pari vuotta teini-ikäisen poikani järjetöntä alkoholin käyttöä vastaan. Pojalla on takana muutamia putkareissuja, totaalisia sammumisia ja on poika yhtenä aamuna haettu sairaalastakin. Vaimollani ja minulla on takana lukemattomia huonosti nukuttuja öitä ja huolta siitä missä poika on ja mitä on voinut tapahtua. Aina kun puhelin soi keskellä yötä pojan ollessa kateissa sydän pomppaa kurkkuun ja pelkää pahinta.

Ilmeisesti pojalle tulee alkoholista ensin hyvä fiilis, kuten kelle tahansa ja kun korkki aukeaa niin viinaa juodaan niin kauan kuin sitä on tai kun taju lähtee. Toisaalta kyseessä lienee myös pojan tapa kapinoida ja irtautua vanhemmistaan kun hänen tuntuu olevan selvänä kovin vaikea ilmaista itseään millään lailla.

Teemme tällä hetkellä yhteistyötä sosiaaliviranomaisten kanssa ja yritämme saada poikaa oikeille raiteille ennen kuin on liian myöhäistä vaikuttaa asiaan. "Sosiaalitanttoja" pidetään yleisesti lappuliisoihin verrattavina ihmisten kiusaajina, mutta täytyy sanoa, että tämän kokemuksen myötä oma arvostukseni näitä ihmisiä kohtaan on noussut huimasti. Olemme saaneet apua ja tukea silloin kun on tuntunut ettei omat voimat enää riitä.

Sosiaaliviranomaisten (ja meidän) mielestä pojan on parempi olla kotona, koska hänellä on kaksi hänestä välittävää ja huolehtivaa vanhempaa. Toisaalta mikäli mopo tuntuu lopullisesti lähtevän hallinnasta ei herätyskäynti lastenkodissakaan ole poissuljettu vaihtoehto.

"Oikeaoppisesta" alkoholinkäytöstä on puhuttu pojan kanssa, mutta varsinaista "sessiota" ei ole järjestetty enkä siihen henkisesti pojan värikäs tausta huomioiden olisi valmiskaan. Demonstraatiota hän on kyllä saanut kotona kun on nähnyt että vaimoni ja minä juomme joskus viikonloppuna pari olutta/siideriä ja homma jää sitten siihen. Poikani ei ole nähnyt minua vahvassa humalatilassa varmaan koskaan.

Tulipahan avauduttua :)

Jaksamista... täällä tullaan sitten piakkoin perästä, kun nuo 10 ja 8 v pojat hieman varttuu...

Hienona keskustelun avauksena tuo Magnumin viesti toimii ja saattaahan se jonkun kohdalla toimiakin.

"Eli ostaa viinakset ja "opettaa", EI juomaan, VAAN ymmärtämään mitä viina on ja miten se kehenkin vaikuttaa ja sitä kautta opettamaan viinan käytön."

Itelle tulee tuosta kyllä mieleen, että kuinka oikeasti voi ketään opettaa juomaan. Ainakin itse olisin ollut nuorena poikana tyytyväinen kun saa vaan viinaksia.

Hmmm... mielenkiintoinen aihe.

Itselläni on ollut lähipiirissä alkoholisti/teja koko elämän ajan ja ehkä siksikin ajattelen seuraavaa...

En hyväksy alle 18v alkoholin käyttöä millään lailla.
Alkoholi ei ole välttämätön osa elämää eikä sitä siis tarvitse opetella juomaan.

:D Eli siis melkoisen tiukka täti :D

Apsolutisti en ole enkä sitä keneltäkään aikuiselta ihmiseltä, läheiseltäkään 'vaadi'. Kukin elää tavallaan.
Nuorilleni en ole koskaan ostanut, enkä tule ostamaan alkoholia. Joskus haluan heitä ilahduttaa mansikkasiiderillä saunailtana, mutta senkin tarkistan, ettei siinä ole sitä 0,7 pros. alkoholia. Kokonaan alkoholitontakin löytyy.

Tyttäreni on jo täysi-ikäinen ja mielestäni hänellä on ihan terve suhde alkoholiin. Hän on aina tiennyt suhtautumiseni ja onkin aina nuorempana pitänyt huolen siitä, että minulla ei ole ollut tarvetta 'saada hertslaageja' siitä, missä kunnossa hän on kotiutunut illanvietoistaan. Jos en ole ollut itse paikalla, olen vähintään puhelimitse varmistanut, että hän on perillä ja turvallisten ihmisten seurassa.

Nämä 16v poikani tietävät myös mitä äiti on asioista mieltä, eikä meillä ole toistaiseksi ollut asiasta mitään vääntöä. Odottelen tässä mitä tuleman pitää, mutta rajat on vastassa vielä muutaman vuoden ;)

Zemppiä ja voimia westbromin perheelle! Toivottavasti kaikki muuttuu paremmaksi ja pojan tilanne helpottuu.

Me ollaan ainakin tehty molempien nuorten kanssa juuri noin ja kai se on nykyään melko yleistä. En silti väitä et toimii kaikkien kohdalla samalla tavalla kuin meillä.

Kiitoksia ihmisille kannustuksista! Pakko vielä kertoa, että täällä on taas tilanne päällä. Kävin tuossa tunti sitten kaupassa ja siellä se meidän esikoinen taas ympäripäissään paini jonkun kaverin kanssa läheisessä ojassa. Koska poika oli pyörällä matkassa niin käskin lähteä heti pyörällä kotiin, muuten olisin heittänyt hänet niskaperseotteella autoon. Eipä ole poikaa näkynyt kotona vaikka tästä on vain puoli kilsaa matkaa kaupalle ja tunti on jo mennyt eikä kännykkään tietenkään vastata. Nyt sitten jännätään missä kunnossa, koska ja missä pojan seuraavan kerran näkee. Olisi kai pitänyt jättää pyörä sinne ja raahata poika autoon.

Voimia teille molemmille ja onneksi olette saaneet apua ja tukea. Teillä on ollut onni mukana saada hyvät sosiaalityöntekijät. Valitettavasti heissäkin on myös vähemmän hyviä. Työn puolesta tiedän, että joidenkin kuntien sosiaalityöntekijöiden kanssa asiat hoituvat mallikkaasti, toisten kanssa ei mikään tunnu onnistuvan.

Minkäs ikäinen tuo esikoinen on? Syydätkö sä sille ryyppyrahaa? Asuuko kotona? Eikö sen pyörän ois voinut jättää sinne kaupan pihaan?


Tarkoitus ei ole syyllistää näillä kysymyksillä. Jaksamista.
(edited)

16-vuotias. Rahaa pojalle ei voi isoja määriä koskaan antaa ei edes omilla kesätöillään tienattuja. Asuu kotona. Pyörä olisi pitänyt jättää sinne kaupan pihaan. Nyt on poika kotona ja pyörä varastettu (jo toinen tänä kesänä ryyppyreissuilla hukattu). Kiitoksia jaksamisista.

Mielenkiintoista keskusteluahan tämä herätti, niin kuin vähän arvelinkin. Jäi mietityttämään pari seikkaa. Ensinnä tuli mieleen, että kyllähän tuo kapinointia on, se mistä se johtuu, niin sitä voivat ammattilaiset arvailla. Kyllähän siellä taustalla täytyy jotain olla, josta ei kuitenkaan omille porukoille halua kertoa tai edes osaa puhua. Mutta jollekkin, toisaalta, saattaahan se mennä iän myötä "itsestäänkin" ohi.

Toinen seikka mikä tuli mieleen, niin minkä ikäisenä poikanne on aloittanut alkoholin käytön..?

Jaksamisia.

15-vuotiaana alkoi ja on kestänyt nyt 1,5 vuotta.

No täytyy heti sanoa, että minä en ole ammattilainen.

Kapinointi, mitä se todennäköisesti on, voi johtua monestakin syystä ja se voi olla niin pieni asia, että ei itse sitä edes ota huomioon, mutta nuorelle se voi olla tosi iso ja tärkeä juttu.

Tässä yhteydessä on hyvä ottaa esille myös mahdollinen alkoholismi. Muistelen joskus lukeneeni jostain, että sitä on kahdenlaista; nuoruus- ja aikuisiän. En ole varma menikö nuo nimet oikein, mutta sinnepäin.

Nuoruusiän alkoholismi tarkoitti sitä, että henkilö tulee nopeasti riippuvaiseksi ja aikuisiän sitä, että vuosien saatossa siihen ajaudutaan. Enemmistöhän ihmisistä pystyy asian kontrolloimaan, niin ettei siitä ikinä tule isompaa ongelmaa.

Usein näissä asioissa on vanhemmilla itsesyytökset kovia vaikka pohjimmiltaan tietävät kaiken tehneensä oikein.

Pelkoa ja tekemisen puutetta nyky nuorilla, liikaa negatiivista pelkästään uutisista...

Terveisiä Lapista! Tuli vaimokkeen kanssa käytyä pikku maaseutumatkalla. Viime viikon perjantaina lähdettiin Espoosta ja otettiin juna Kajaaniin. Siellä yksi yö sukulaisissa ja heiltä lainattiin auto ja posotettiin Kiilopäälle. Siellä heitettiin rinkat selkään ja paineltiin tunturiin. Ensimmäinen yö 12 kilsan patikoinnin jälkeen koisittiin teltassa ja oli kyllä samperin kylmä, kun yö meni pakkaselle ja makuupussi ei ihan ollutkaan niin lämmin mitä olisi kuvitellut. Seuraavana päivänä talsittiin saman verran erään järven rantaan. Välillä piti ylittää joki kahlaamalla, oli sekin aika vilposta.. :D Järven rannassa oltiin mökissä yötä, ihan asialliset majapaikat sai kympillä. Kolmantena päivänä käveltiin sitten suht sama reitti takaisin, parisen kymmentä kilsaa.

Oli kyllä erittäin hieno reissu, ruska teki tuloaan ja maisemat olivat kaikessa karuudessaan erittäin komeat. Poroja nähtiin paljon, muita elukoita sitten vähemmän. Kiilopäällä nukuttiin sitten yksi yö ja lähdettiin seuraavana aamuna ajelemaan vielä pohjoisempaan. Käytiin Saariselän kautta Ivalossa ja kun Inariin oli vain vajaa 50 kilsaa käväistiin sielläkin. Sieltä sitten yöksi Rolloon tuttavapariskunnan luokse. Kyllähän sen tietää mihin sekin meni kun pitkästä aikaa nähtiin. Viiden aikaan vielä hakattiin Pessiä pikkusimoissa, kunnes kaveri nukahti kesken matsin.. xD Oli vain niin pikavisiitti ettei edes muistanut magnumille pirautella.

Rovaniemeltä ajeltiin sitten jahka selviydyttiin Ranuan eläinpuistoon joka oli myöskin erittäin hieno paikka. Mentiin vähän ennen sulkemisaikaa eikä siellä ollut juuri ketään. Eläimet ainakin tuntuivat tykkäävän hiljaisuudesta kun kaikki tulivat ihan morjestamaan. Eritoten ilvekset, ahmat ja jääkarhut jäivät mieleen. Ranualta sitten taas yöksi Kajaaniin ja sieltä eilen junalla Helsinkiin. Oli kyllä erittäin mukava reissu, ja varmasti tulee ensi kesänä/syksynä lähdettyä uudestaan. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka eivät ole Lapissa käyneet, että kannattaa mennä. Siellä on vähintään yhtä paljon nähtävää ja tehtävää kuin jossain etelän lomalla. :)

Nyt olisikin sitten niin paljon matseja katsomatta, että ei taida jaksaa. Kiilopäällä kävin laittamassa kokoonpanon cupin matsiin. Onneksi, sillä kolme keskikenttää oli näköjään napannut pelikiellon.. :D Kanuuna oltaisiin vissiin voitu voittaakin, mutta eipä sentään tullut nenukkaan.. Pitää jatkella perehtymistä viikon tapahtumiin.. :)

tosi paljon tervetuloa takaisin reissusta.

Onko kellään kokemuksia siitä kauanko Elisalla kestää korjata nettiyhteys? Nettiyhteys ollut nelisen päivää on mykkänä, mutta vasta eilen otin yhteyttä Elisan häiriöilmoitusautomaattiin. Testasivat yhteyden ja sanoivat siinä todella olevan jotain vikaa. Nyt odotellaan sitä, että saavat tuon vian korjattua. Ei ole niin mukava tällä läppärin langattomalla yhteydellä surffailla kuin tuolla pöytäkoneen vakaalla nettiyhteydellä.