Subject: Matkailu

Täällä on varmasti jonkin verran reissaajia ja kuulisin ilomielin kokemuksia ja vinkkejä itsekultakin =)

Tämä ajatus on kytenyt jo kesästä asti (pidempäänkin), kun tuota matkailua - oi niin jokaisen meidän pientä maailmaa avartavaa kokemusta en ole juurikaan henkilökohtaisesti kehittänyt. Mutta nyt mulla on kaksi todella hyvää ystävää Thailandiassa ja he aikovat reissata pitkin Aasiaa:

http://www.travelpod.com/travel-blog/willeseitamo/1/tpod.html

Tuossa linkki kaikille joilla kyseinen aihe kiinnostaa ja heillä on tuolla tarinan lisäksi kuvia reissusta mikä tulee kestämään about puoli vuotta. Eli nyt olen tullut siihen tulokseen että "juuri nyt on paras hetki lähteä!", sillä ei ole perhettä eikä lapsia vielä mitkä pitelisivät. Menen siis sinne missä kaverit sillä hetkellä majailevat.

Tarkoitukseni olisi lyöttäytyä Willen&Paulan seuraan jossain tässä kevään aikana - todennäköisesti Helmikuussa.

Otan siis ihan kylmästi töistä pariviikkoa palkatonta lomaa ja lähden etsimään itseäni. Tosin se taitaa olla liian lyhyt aika siihen ;D

Sinne suuntaan kun lähdet, niin yks kaks tajuat että sulla on vaimo ja lapsia :D
Ei vaiskaan, itse olin tossa vuosi sitten vajaan parin kuukauden reissulla sielläpäin ja suosittelen todellakin, kerrassaan uskomattomia kokemuksia!

Sinne suuntaan kun lähdet, niin yks kaks tajuat että sulla on vaimo ja lapsia :D

Tästä mua on jo varoiteltu kovasti, että empaattisella kaverilla voi tulla ongelmia tuolla =D

Niin kuin nuista kuvista tosiaan näkee, niin kaima harrastaa kiipeilyä ja alamäkipyöräilyä. Sen matkaanhan se pitää lähteä ja yrittää pysyä hengissä. Ite on tullu lautailtua vuodesta -94 ja metsässä mennää aina kovaa ja täysillä, mutta tuo alamäkipyöräily on varmasti semmoinen laji että siinä lähtee meikäläiseltä vielä henki kun on pakko yrittää vetää yhtä lujaa kuin kaveri! =)

Reissu varmasti tulee olemaan mahtava kokemus, mitä voi muistella sitten perheellisenä - siis, jos luoja suo, mutta pitää yrittää pitää myös järki päässä...
(edited)

Niille jotka eivät jaksa tuohon blogiin tutustua, niin tässä on ihan hyvä tekstin pätkä missä kiteytyy valuutan ja vastineen summa:

"Chiang maissa on kylla meikalaiselle tekemista. Heti ekana iskin kiipeily kauppaan jossa oli bouderseina. Sielta seilasin Dh-liikkeeseen kyselemaan viereisen vuoren mestoista. Pienen utelun jalkeen selvisi etta 47 eurolla irtoaisi kokopaivan pyoraily setit, pirun kallista thaimaan mittapuulla... hetken mietittyani hoksasin etta ei mistaan saa tahan hintaan pyoraa, suojia, omaa opasta, lounasta ja pick-upin kyytia huipulle. Seuraavana aamuna loysinkin itseni auton kyytissa Doi Puille ja 40 kilometrin kurvailun jalkeen olimme perilla. Tietysti olin valinnut neljasta dh-reitista vaikeimman ja matkalla vuori naytti todella vihamieliselta ja vaaralliselta. Tulin jo katumapaalle reittivalinnasta ja utelin minun oppaalta etta onko mahiksia pakitella toiselle reitille jos pelottaa. Daniel lohdutteli etta toki on, mutta muissa reiteissa menee pitempaan, koska ovat loivempia. Paatin kuitenkin olla pakittelematta ja lahdin seuraamaan kokenutta opastani. Reitti oli 25 kilometria pitka ja vertikaalia korkeuseroa kaupunkiin tuli 1200 metria. Parin tunnin paasta minun oli pakko pysahtya pidemmaksi aikaa kuin yleensa, kadet aivan hapoilla... Opas naureskeli etta nyt ollaan vasta puolessa valissa. Reitti kokonaisuudessaan oli todella hyva, vaikka vahan sai talutellakkin seuraaville harjanteille. Ehka kolmannes oli hiekkatieta ja loput vaikeaa/keskitaso makea. Vaikka huipulta lahtiessa ei montaa astetta lamminta ollu kaupungin pinnassa oli mies meleko hiessa. Ensimmainen paksi kokemus oli takana ja tunsin saaneeni vastinetta joka Bahtille. Mietin etta taltako niista Britti turisteista tuntuu kun he ovat kayneet jolupukinluolassa muutaman tunnin ja lentaneet kotiin."


että näin. sitä kun asuu napapiirillä niin ei tule ajateltuakaan millaista turistin on käydä pukin luona santa parkissa jne... Ja ennen kaikkea mitä se maksaa!!