Subject: Historian havinaa

Tämä on sitä aikaa, kun Kekkonen oli vielä pääministeri, ei vielä presidentti:

"Niin, meidän päivämme kuluivat kävelyssä. Tunnuimme olevan harvapuheisia poikia molemmat, joskus meni tuntikaupalla, ettemme vaihtaneet sanaakaan."

"Silloin tällöin sattui, että olin ymmällä enkä tiennyt, minne olimme joutuneet. Tapasin kysäistä: - Olisipa jaloa tietää, missä olemme.

Ja Onni tapasi vastata:

- Kyllähän met näillä laitamilla tupsuttelemma."

Katkelmia Urho Kaleva Kekkosen 240 kilometrin patikointireissulta pappani Onni Mukkalan kanssa.

Uusi Kuvalehti vuodelta -52
(edited)
(edited)

Kuullut paljonkin näitä legendaarisia juttuja, mutta mukava lukea tuolta:

Metsästyksenvalvoja Tauno Mäeltä minä sain ennen matkaani Onnin osoitteen ja häneltä jo kuulin Onnista monia hyviä juttuja. Onni on kautta Itä-Lapin tunnettu taitavana ja sitkeänä erämiehenä. Niinpä Mäki kertoi, että kerran Onni lähti karhunajoon Kilpelän Kaalepin ja Niemen Pekan kanssa. Kun oli hiihdetty 18 tuntia, niin Niemen Pekka, kolminkertainen Ounasvaaran viidenkympin voittaja ja maailmanmestari St. Moritzissa, oli saanut tarpeekseen. Kun oli hiihdetty 24 tuntia, oli Kilpelän Kaaleppi sanonut, että minä en jaksa enää pirullakaan. - Eikä minun tarvinnut hiihtää enää kuin 5 tuntia, kun karhu oli kaadettu, oli Onni lopettanut kertomuksensa siitä karhunajosta.

Monta juttua tekis mieli tänne postata, mutta lukekoot tuolta suoraan he joilla kiinnostaa. Tämä on kuitenkin pakko lainata, kun miettii näitä nykyajan lähikauppoja ja aukioloaikoja ja silti haluaisi, että olisivat vaikka läpiyön auki:

"Posti on 15 km:n päässä, josta mies sen tuo työpaikaltaan kotona pistäytyessään. Lähimpään kauppaan on sama 15 km:n matka, kesällä suurimmaksi osaksi vesitietä ja talvella jäitse. Yhteydet eivät siis ole vallan toivottomat."

Sitä on vain tottunut liian hyvälle, perhana.

Ainahan suurin osa ihmisistä jostain on valittanut. Yleensä mitä paremmin asiat ovat niin sitä pienemmistä asioista sitä tehdään. Ymmärtäähän sen jos asiat ovat oikeasti huonosti, mutta aika rasittavaa se on. Useimmiten tällaiset ihmiset kantavat suurta näkymätöntä "huomaa minut" -kylttiä, jolla hakevat sitä huomiota mitä ilman muuten jäävät.

Kuulin kerran eräältä cd-levyltä "kotikadullani on kuoppa" nimisen jutun, joka oli otettu esimerkkinä todellisesta lehtikirjoituksesta. Siinä oli yleisönosastolla pitkä kirjoitus kuinka jonkun ihmisen kotikadulle oli syntynyt monttu, syystä tai toisesta. Se oli kirjoitettu virheettömästi ja hienolla lauserakenteella. Tarkistettukin taatusti moneen kertaan ennen lähettämistä. Tämä levyllä puhunut kaveri sitä lukiessaan oli vain ajatellut, että tuonkin kirjoittamisen aikana se kuoppa olisi täytetty moneen kertaan, mutta eihän se ihminen oikeasti sitä halunnut. Huomiota se halusi kuinka elämä oli häntä noin kovasti murjonut. Samanlaisia on varmasti ollut Kekkosenkin aikaan. Silloin ei ole ollut noinkaan yleisiä palstoja kännyköitä tai muitakaan julkisia välineitä missä avautua, mutta eiköhän joka kylässä ja jonkun tuttavapiirissä ole samanlaisia ihmisiä ja huomionhakijoita ollut.

oli muuten tämä levy. Suosittelen ehdottomasti kaikille, asenteesta ja elämäntilanteesta riippumatta. Loistava teos joka on hauskaa kuunneltavaa samalla kun pistää vähän miettimään omiakin tekemisiään.

http://puoti.positiivarit.fi/Product.aspx?CategoryId=18&GroupId=19&ProductId=2