Subpage under development, new version coming soon!
Subject: Ruoka vinkkejä
Siis onko sekin tulista vai? Täytyy tunnustaa en tiedä ainkaan tolla nimellä :D
ehkä se tulisin mitä on...muodoltaan "gluteus" (lat.)
Chilin FAQ: (päivitetty 29.11.2006)
Mitä chilit & paprikat ovat?
Solanaceae -kasviperheen jäseniä johon kuuluu yli 2000 tunnettua lajia, joista osa lääkekasveja, osa myrkyllisiäkin. Kaikki tunnetut chilipaprikat ovat syötäviä.
Toisin kuin useimmissa solanaceaen kasveissa (esim. perunat, tomaatit, kirsikkatomaatit, ym), paprikakasveissa ei tavata myrkyllisyyttä missään kasvin osissa.
Capsicumiin (= maustepaprikat) luetaan tällä hetkellä noin 25 villiä lajia, mutta uusia löydetään Etelä-Amerikan huonosti tunnetuilta seuduilta jatkuvasti.
Eräitä vanhimmista ihmisen hyötykäyttämistä ja viljelemistä kasveista. Vanhimmat chilin asutuslöydöt Etelä-Amerikassa ajoittuvat yli 8000 vuoden taakse.
Sukua mm. tomaatille, perunalle, ananaskirsikalle ja tupakalle.
Ed. syystä herkkiä tupakoitsijoiden sormissaan levittämille tupakkataudeille.
Monivuotisia pensaskasveja, joiden alkuperä on Etelä-Amerikassa.
Seuraava kartta näyttää (hyvin suurpiirteisesti) chilikasvien leviämisen maailmalle.
http://www.saunalahti.fi/~thietavu/Chili/Symbols/Leviaminen.gif
Paprikoiden uskotaan kehittyneen Amazonasin alueella, nykyisen Brasilia - Etelä-Bolivian tienoilla. Sieltä ne levisivät kaikkialle Etelä-Amerikkaan, ja sittemmin Väli-Amerikkaan sekä Meksikoon ja nykyisen eteläisen USA:n alueelle (kts. kuva).
Löytöretkeilijät veivät chilin jo hyvin varhain Eurooppaan, mistä se puolestaan vietiin kaikkialle siirtomaihin ja muihin kaukaisiin maihin joiden kanssa Eurooppa kävi kauppaa. Sittemmin paprikat ovat levinneet kaikkialle maapallon lämpimille ja kuumille alueille.
Capsicumin lähisukulaisia elää lähes kaikkialla maapallolla.
--------------------------------------------------------------------------------
Chili ja paprika tarkoittavat periaatteessa aivan samaa kasvia. Chiliksi tai maustepaprikaksi kutsutaan yleensä kasvin tulisia muotoja, paprikoiksi mietoja, isokokoisia, makeita lajikkeita.
Ihmisen jalostamia ja kaupallisestikin merkittäviä chililajeja ovat capsicum annuum (mm. Paprika, Jalapeno, Cayenne, Pepperonit), capsicum chinense (mm. Habanerot), capsicum frutescens (mm. Tabasco), capsicum baccatum sekä capsicum pubescens. Näistä kahta viimeksimainittua tavataan vain Etelä- ja Keski-Amerikassa, missä ne pitkälti korvaavat meille tutummat paprikalajit.
Chilipippurit eivät ole mitään sukua "oikeille" pippureille.
Kasvitieteellisesti paprika ei ole vihannes vaan marjahedelmä.
Paprikan hedelmän koko vaihtelee noin 3 millimetristä aina yli 30 senttimetriin ("Big Jim").
Hedelmät ovat raakoina useimmiten jonkin asteen vihreitä (joskus violetteja tai valkeitakin) , mutta voivat kypsyä miltei minkä värisiksi ja muotoisiksi hyvänsä.
Vitamiinipitoisimpia hedelmiä maailmassa.
Kasvien kasvukorkeus vaihtelee noin 30 cm:stä aina yli 5 metriin.
Chilipaprikoiden kasvutapa vaihtelee hyvin paljon matalasta rönsyilevästä pensaasta aina puuksi.
Alkujaan trooppisen ilmaston kasveja, mutta monet lajit ovat osoittaneet yllättävääkin sopeutumiskykyä ja voivat menestyä niin aavikoilla kuin varsin viileissäkin olosuhteissa.
Etelä-Suomessa jopa chilin ulkokasvatus on mahdollista, vaikka ei aina helppoa.
Yllä: tyypillinen seuraamus chilirommin nauttimisesta hyvässä seurassa...
Hyviä chilisivuja maailmalta:
Fatalii (suomalainen, hienoja kuvia ja ennen muuta chilin siemeniä ja huippulaadukkaita tulisia chilijauheita!)
Chilimaailma (siemeniä ym)
Pepper King Hot Shop
Extremefood
FireGirl
UK Chile Head
Mats Pettersson
Ring of Fire
Cross Country Nurseries
Harryn kotisivut
IRCnet: #inferno.fi
Yllä: tyypillinen kaupan annuum-chilipaprika.
Mistä paprikoiden tulisuus syntyy ja onko se vaarallista vatsalle?
Kaikki tunnetut paprikakasvit ovat syötäviä ja useimmille ihmisille jopa terveydelle hyväksi.
Tulisuuden aiheuttavat kapsaisiineiksi kutsutut aineet, jotka hämäävät ihmisen tuntoaistin uskomaan että sitä vahingoitetaan. Tuntoaisti aiheuttaa kehossa hälytyksen, joka vapauttaa luonnon omia puudutusaineita, endorfiineja. Erittäin tulisen paprikan syöminen aiheuttaa siten pienen "pilven", eli hyvänolon tunteen. Huumausaine kapsaisiini ei kuitenkaan ole!
Kapsaisiini lienee syntynyt luonnon keinona estää nisäkkäitä syömästä villichilien marjoja. Lintuihin chilin tulisuus ei tehoa.
Lääketiede tutkii parhaillaan kapsaisiinin hyödyllisiä vaikutuksia mm. vatsahaavan ehkäisyyn ja hoitoon, sekä moneen muuhun asiaan - alkaen syöpätutkimuksesta. Vaarallisiksi ei väkevimpiäkään chilipaprikoita voi sanoa (ainakaan ei-allergikoille), mutta tottumattomalle ne kyllä voivat saada aikaan vallan helvetillisen polton suuhun, vatsaan tai minne tahansa iholle. Joillakin lajikkeilla on myös taipumus sekoittaa vatsaa sellaisenaan syötyinä.
Toisilla näyttää olevan taipumusta allergisuuteen paprikoille.
Kapsaisiineihin muodostuu pidemmän päälle jonkinasteinen immuniteetti ja monien mielestä jopa pieni henkinen riippuvuus... Hyvin voimakas chili toimii siinä mielessä huumeen tavoin; siitä saatava hyvän olon tunne halutaan kokea aina uudelleen. Koska "huumeena" kuitenkin toimii ihmisen oma endorfiini, tämä addiktio ei ole sen vaarallisempi kuin esim. hyvä saunomis- tai muu fyysinen kokemus. Chiliin tottumattomalle voimakas polte voi peittää ruoan maun kokonaan; aasialaista suomalaisen kauhistelu voi lähinnä huvittaa, koska kapsaisiini-immuniteetin kehityttyä, makuaisti ei enää helposti puudu chilistä.
Kun naapurisi kaataa pullokaupalla Tabascoa ruokaansa, hän voi tosiasiassa voimistaa makuelämyksiään, eikä pilaa ruokaansa. Tämä on tosin hyvin yksilöllistä, eli yleistämättä parempi!
Kapsaisiini on öljyliukoista; vesi vain pahentaa poltetta!
Maitotuotteet ja esim. leipä neutraloivat poltetta.
Paras poltteen sammuttaja on kuitenkin viina (suussa purskuttaminen liuottaa ja laimentaa kapsaisiinin)!
Kapsaisiineja on useita tyyppejä. Eri chililaaduissa on erilaisia kapsaisiiniyhdistelmiä, jotka aiheuttavat eri ihmisille erilaisen kokemuksen.
Kapsaisiini sijaitsee suurimmalta osin chilihedelmän siemenissä ja niiden kasvualueella, eli ne poistamalla makuelämys miedontuu yleensä selvästi. Jonkin Habaneron tapauksessa ei ehkä siltikään läheskään tarpeeksi kaikille!
--------------------------------------------------------------------------------
Mitä kasvattaa: suosikkeja ja haasteita
Chilin kasvatus alkaa aina jostain. Vaikka Infernon keskustelualueilla jengi puhuukin mitä merkillisimmistä lajikkeista ja lajeista, ei ole oikeaa tai väärää tapaa aloittaa tämä harrastus. On kuitenkin tiettyjä chilejä joista saa esim. ruoanlaittoon tai silmille "taattua" iloa helpommalla. Kannattaakin katsella tämän sivuston eri osioita ja kiinnittää huomiota erilaisiin suosituksiin. "Klassikko" -leima merkitsee yleensä chiliä josta on varmasti iloa kaikille. "Kannattaa kokeilla" voi olla vähintään yhtä hyvä, mutta harvinaisempi. Muutkin lajikkeet voivat olla mainioita - lopulta vain oma kokeilu antaa varman tuloksen! Kokeileminen onkin suuri osa harrastuksen hauskuutta...
Chilikasvien kirjo on valtava, ja mukaan mahtuu jos jonkinlaista kummajaista. Monet sinänsä erittäin suositeltavista lajeista ja lajikkeista ovat kasvuolojensa suhteen nirsoja, ja saattavat siksi aiheuttaa etenkin aloittelevalle chilimielelle turhauttavia kokemuksia. Saman lajinkin sisällä vaihtelu voi olla hyvin suurta, mutta tässä kuitenkin edes jonkinlaista osviittaa siitä mitä odottaa eri chilikasveilta.
Kaupan chilit: helppo alku, muttei helpoin eikä ainakaan antoisin...
Mikään ei periaatteessa estä sinua ottamasta siemeniä talteen kypsästä kaupan chilihedelmästä (pidä vain huoli siitä että se on punainen tai keltainen, vihreän chilin siemenet eivät idä). Monet niistä itävät noin 30 asteen idätyslämmössä kaktus- tai kylvömullassa (muitakin keinoja on, niistä lisää foorumilla ja kasvatusosiossamme) noin viikossa, parissa. Lähes kaikki nämä kaupan chilit edustavat maailmalla kaupallisesti ylivoimaisesti levinneintä, muttei välttämättä kotikasvatukseen parasta capsicum annuum päälajia, johon luetaan mm, kaikille tutut paprika, pepperoni, jalapeño, cayenne, thai-chili sekä käytännössä kaikki meksikolainen chili. Nämä voimakkaasti jalostetut lajikkeet ovat usein käytännössä yksivuotisia, tiettyjen koirarotujen tavoin tavallaan "pilalle jalostettuja" (= heikkoja), ja ötököille alttiita, jos sitten samalla myös satoisia ja usein hyvin maukkaita. Vastoin monen uskoa, ne eivät ole etenkään aloittelijalle välttämättä lainkaan helpoin ja antoisin tapa aloittaa tämä harrastus! Osa kaupan chileistä on ns. F1-hybridejä, eli niiden siemenistä ei yleensä kasva samanlaista kasvia kuin emokasvinsa. Hyvin yleinen F1-hybridi jota myydään koristekasvina tuntee nimen Apache. Kaupan hyllyiltä löytyy yleisesti myös hollantilaisperäistä melko suurikokoista "punaista chiliä" sekä paljon pienikokoisempaa ja tulisempaa aasialaisperäistä Thai-chiliä jota voi pitää mausteena tutun Cayenne-pippurin eräänä muotona..
Paras tapa aloittaa: siemenkokoelma kokeneelta harrastajalta
Monet sekä maukkaimmista, mielenkiintoisimmista, että helppohoitoisimmista chileistä maailmassa eivät kuulu edellämainittuun capsicum annuum -chililajiin, vaan sen eteläamerikkalaisiin, eksoottisempiin serkkuihin. Näitä taas ei yleensä, pienin poikkeuksin, Suomesta tai Euroopasta ylipäätään helpolla löydä. Maailman tulisimmat tunnetut chilit tuottava capsicum chinense (mm. legendaarinen Habanero), capsicum frutescensia edustava, kastikkeena kaikille tuttu Tabasco, sekä Etelä-Amerikassa tavallinen, muualla erittäin harvinainen, loistava capsicum baccatum tarjoavat kaikki omintakeisia, helppohoitoisia, erittäin maukkaita chilejä niin ikkunalaudan, parvekkeen kuin vaikka kasvihuoneenkin iloksi! Kotimaisista siementen ja myös chilijauheiden toimittajista voidaan mainita ainakin Fatalii sekä Chilimaailma.
Haasteita kokeneemmille kasvattajille ja niille joille tavanomainen ei riitä...
Eri chilikasvilajeja (mikä ei tarkoita ihmisen jalostamia kaupallisia tyyppejä) on kaikkiaan ainakin 25, joista ainoastaan 7 on enemmän tai vähemmän ihmisen jalostamia., loput villejä, outoja ja erikoisia kasveja. Näissä "muissa chileissä" on aivan loistavia kotikasvattejakin, jos moisiin vain pääsee käsiksi. Useimmat ovat harvinaisia tai erittäin harvinaisia, monet luonnossa jo uhanalaisiakin, ikävä kyllä. Haastavammista chileistä monien suosikki on korkealla Andien vuoristossa kasvava, mystinen capsicum pubescens, "Rocoto". Vaikea kasvatettava, mutta onnistuessaan monille chilin kuningas. Moni on menettänyt sydämensä Galapagos-saarten kummallisuudelle, vain siellä tavattavalle karvaiselle villichili capsicum galapagoenselle, jonka lehdet kosketettaessa tuoksuvat erittäin voimakkaasti parfyymille... Ja sitten on mitä eriskummallisin, kaunis, vahalehtinen Paraguayn villichili capsicum flexuosum, jonka pieniä marjoja makeampia tuskin löytyy... Ja niin edelleen. Yhteistä useimmille näistä "muista" chileistä on se, että ne ovat keskimäärin helppoja kasvattaa, mutta vaikeita saada tuottamaan satoa. Sitten on toki vielä oikeastikin vaikeita tapauksia, kuten puolichileihin kuuluva (capsicumin lähisukulainen) tubocapsicum anomalum, jonka kanssa saa jo nähdä vaivaa... Mutta siitähän tässä kaikessa on osaltaan monille kysymys. Haasteista.
--------------------------------------------------------------------------------
Mikä on tulisin chili? Lähteekö henki?
Maailman tulisimmasta chilistä käytävä kilpailu on pysyvästi vähän epäselvässä tilanteessa, mitä ei auta chilien tulisuuden suuri yksilövaihtelu kasvupaikan, yms. myötä.
Kapsaisiineja on erilaisia, eivätkä kaikki anna lainkaan samanlaista "tulisuuskokemusta" kaikille.
Tulisuuden eräänlaiseksi standardiksi on kehitetty ns. Scoville Heat Unit (SHU). Se mittasi alunperin sitä, miten monta osaa vettä piti lisätä mitattavaan chiliin jotta sen polte lakkaisi tuntumasta. Tämä erittäin subjektiivinen ja epävarma menetelmä on sittemmin korvattu paljon tarkemmilla kemiallisilla menetelmillä. Eri mittaajien SHU-lukemiin on silti syytä suhtautua varauksella.
Virallista tulisuuden maailmanennätystä piti pitkään capsicum chinense -lajin legendaarisesta Habanero-lajikkeesta jalostettu Red Savina -versio (n. 580 kSHU = 580.000 SHU).
Juuri nyt (2006) näyttäisi siltä että Savinan ennätyksen on rikkonut useakin muu c.chinensen lajike. Suurin mitattu tulos lienee Trinidadlaisella Scorpion -lajikkeella (>1000 kSHU), mutta Guinnessin ennätysten kirjaan saattaa päästä yllättäen Bangladeshista kotoisin oleva Naga Morich, joka on sekin ylittänyt maagis-okkulttisen miljoonan rajan... Vertailun vuoksi: Jalapeño on tyypillisesti vahvuudeltaan noin 10 kSHU ja Tabasco-kastike siitäkin vain puolet...
Henki ei lähde, ellet ole paprikoille tai kapsaisiinille pahasti allerginen. Toisaalta, nuo hiljattain löytyneet edellämainitut "superchilit" ovat kyllä niin hirmuista tavaraa, että enpä menisi leikkimään niiden kanssa, etenkään jos terveys ei ole rautaisessa kunnossa!
Alla: tunnettujen lajikkeiden tyypillisiä mitattuja tulisuuksia. Asteikko ei ole lineaarinen, vaan esim. 10 voi olla 2 kertaa 9:ää tulisempi. Yksilöerot ovat jo kasvatuspaikan olosuhteiden vuoksi melkoisia, eli kuvioon kannattaa suhtautua vain suuntaa antavana.
Mitatut tulisuudet eivät välttämättä korreloi hyvin ihmisen makukokemuksen kanssa. Tämä johtuu toisaalta ihmisten yksilöeroista ja toisaalta siitä että eri chililajeilla tulisuuden aiheuttavat aineet esiintyvät erilaisina koostumuksina.
Joitakin "pahamaineisia" (ja siksi erittäin haluttuja) chilipaprikoita:
Canario (capsicum pubescens):
Huonosti tunnetun, erittäin omintakeisen ja ikivanhan Andien korkeiden vuoristoseutujen Rocoto-chilin keltainen muoto. Näyttää viattomalta, keltaiselta tomaatilta... Mutta tämä "tomaatti" tulee suoraan helvetistä... Oikein käytettynä loistava herkku, mutta varomattomasti käytettynä... Viimeinen Tuomio. Jos joku tarjoaa sinulle kotibileissä keltaista tomaatin näköistä isoa chiliä maistettavaksi virne naamallaan, saatat olla yhden puraisun päässä olohuone -> WC -matkan maailmanennätyksestä sekä taatusti ikimuistoisesta kokemuksesta... Parhaimmillaan (pahimmillaan?) heikkovatsaisille ehkäpä jo vaarallisenkin tulinen chili. Sen salaisuutena ei ole maailmanennätystä hipova tulisuus itsessään - se vain on suuri ja mehevä, eli kapsaisiineja siihen mahtuu paljon...
Goat's Weed (capsicum annuum)
...Venezuelasta saa miehen kyyneliin, se helppoa on..! Brutaali kokemus, joka uhmaa YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Yksi niitä chilejä jotka saavat kovimmatkin chilipäät yleensä kalpenemaan: "Ei, ***kele... tota mä EN syö...!!!" Turpasauna jonka jälkeen, tajunnan palattua, useimmilla on suorastaan uskonnollinen mieliala. Nimittäin usko siihen, että tätä ei samana iltana todellakaan maisteta toiste. Surullista kyllä, yleensä maistajien usko pettää, ja taas sitä kohta mennään tulisiin syövereihin...
Tepin (capsicum annuum var. glabriscium)
Villichileistä ainoa vähänkään laajemmin tunnettu ja jopa jossain määrin Pohjois-Amerikassa kaupallisestikin käytetty laji. Cowboyt söivät näitä pieniä marjoja pysyäkseen hereillä hevosten selässä... Sanoo tarpeeksi. Helvetillisen pahanmakuisia ja samassa mitassa tulisia sellaisinaan, mutta mausteena yhtä lailla loistavia! Itse kasvi on helppohoitoinen, isokokoinen ja pitkäikäinen asuinkumppani.
Datil (capsicum chinense)
USA:n Floridan infernaalinen lahja chilimaailmalle. Vastuussa eräistä parhaista nähdyistä "melkein ruumiistairtautumiskokemus" -elämyksistä, ja todella äärimmäisen voimakas chili... Tämä on PAHA!!! Douglas Adamsia mukaillakseni, tämä on pahempaa kuin mikään mitä ikinä osasit ajatella pahaksi, ja siitä vielä noin tuhat kertaa pahempaa. Kokeile itse, niin tiedät...
Fatalii (capsicum chinense):
Tätä Keski-Afrikkalaista chiliä pidetään jonkinlaisena chilinsyönnin miehuuskokeena. Hirmuista tavaraa. J.Kilpisen NMSU:ssa teettämä mittaus tuotti peräti täysin helvetillisen lukeman 318.723 SHU (mitattu 10/03), joka on paitsi pitkälti yli normaalin Habaneron tulisuuden, myös yksi suurimpia koskaan mitattuja chilin tulisuuksia... Tästä pahemmaksi tai paremmaksi ei oikeastaan enää mennä: tämä on Viimeinen Tuomiosi... Ja jos pahempaa on, siitä emme tässä kerro. ;)
Naga Morich (capsicum chinense):
Okei, taisimme valehdella pikkuisen äsken. Fataliitakin pahempaa on... Mitattu tulisuus yli 1.000.000 SHU. Et todellakaan halua tietää enempää. Mutta jos Tabascopullosi tippa tuntuu tujulta, mietipä isoa, mehevää paprikaa, jonka jokainen suupala on yli 200 kertaa Tabascoa tulisempi...
Jumalten ruokaa.
Edellisten ja kaltaistensa chilien napostelu on luonnollisesti vain pieni osa chiliharrastusta ja melko harvojen huvia (?). Toisille kyse saattaa olla äärimmäisten kokemusten etsimisestä, vähän kuin benjihypystä äärimmäiseen tuskaan ja sen jälkeen euforisen onnelliseen oloon. Jälkimmäinen on nimittäin tosiasia: kaikkien todella hirmutulisten chilien ominaisuuksiin kuuluu ihmiskehon omien "huumausaineiden", endorfiinien aiheuttama erinomaisen miellyttävä jälkitila. Kyse onkin pitkälti samasta kuin vaikkapa maratonjuoksu tai mikä tahansa rankka fyysinen suoritus: ensin tuskaa, sitten palkinto. Kokeilkoon ken haluaa ja uskaltaa. :)
--------------------------------------------------------------------------------
Onko paprikoiden kasvatus hankalaa?
Vastaus: kyllä ja ei. Eteläisinä kasveina paprikat ovat melko tai hyvinkin pitkän kasvukauden kasveja. Suomen kesän valo ja lämpötila eivät ole niille ongelma, mutta ongelmaksi muodostuu kasvukauden useimmille lajikkeille aivan riittämätön pituus ulkosalla (paprikoille: touko-syyskuu).
Edellinen ongelma on ratkaistavissa joko kasvihuoneella tai lasitetulla parvekkeella. Molemmilla on mahdollista saada aikaan minimissään noin huhti-lokakuu kasvukausi, mikä riittää jo useimmille lajikkeille. Pienellä lisävaivalla kasvukaudeksi voidaan ainakin Etelä-Suomen oloissa saada jopa lähes ympärivuotinen maalis-marraskuu, mikä riittääkin käytännössä kaikille paprikoille.
Oikean lajikkeen valinta on tärkeää, sillä yleisimmät kaupalliset chilipaprikat eivät ole kotikasvatuksessa lainkaan helpoimpia! Kaupan chili voi olla nopea tie aloittaa harrastus, mutta kovin usein se on myös pikatie harrastuksen lopetukseen. Ylivoimaisesti kiitollisimmat, helpoimmat, jopa maukkaimmat kotikasvatit löytyvät yleensä Etelä-Amerikan ulkopuolella lähes tai täysin tuntemattomista chililajikkeista. Kokemus on osoittanut yhden, täällä Euroopassa tuntemattoman maustepaprikalajin olevan tässä suhteessa täysin omaa luokkaansa. Se on capsicum baccatum. Nämä Etelä-Amerikan maustepaprikaherkut nimittäin viihtyvät Suomen oloissa yleensä erittäin hyvin, niin sisällä kuin ulkosallakin, ja tuottavat melkoisen varmasti myös kunnon sadon. Baccatum-paprikoista todellisiksi kestosuosikeiksi ovat muodostumassa äärimmäisen maukkaat, satoisat ja helposti kasvatettavat Lemon Drop, Aji Cristal sekä Perun chilipaprikoiden kestoklassikko Aji Amarillo. Kahta ensinmainittua voisi pitää jopa aloittelevan chiliharrastajan pakkokasvatteina - niihin ei voi kerta kaikkiaan pettyä... Siemeniä voi tilata kotimaasta. Suosittelen lämpimästi!
Suurin ongelma chilinkasvatuksessa syntyy yleensä ötököistä, joiden torjunta vaatii tarkkaavaisuutta, kekseliäisyyttä ja vähän onneakin. Muutoin chilit eivät tarvitse kuin kastelua, valoa, kenties satunnaista lannoitusta ja tarpeen tullen leikkelyä. Ota tavaksesi vilkaista chiliystävääsi kerran päivässä. Opit nopeasti näkemään onko tällä kaikki kohdallaan. Jos huomaat jotain "omituista", se tarkoittaa yleensä ötökkäongelmaa - ja siihen pitää puuttua välittömästi. Kirvat ovat ikäviä, mutta etenkin meille vähemmän tutut maustepaprikalajikkeet tulevat kyllä niiden kanssa aika hyvin toimeen, ellet anna kirvojen mellastaa aivan tolkuttomasti. Vihannespunkit ovat paprikankasvatuksen suurin haaste. Niillä on paha tapa iskeä kasvien lepoaikana, talvella, ja luottaa siihen ettet pidä kasveja tuolloin kovin tarkasti silmällä... Voit lähteä siitä olettamuksesta että jos kasvatat paprikoita vähänkään vakavammin, punkit tulevat varmasti iskemään puutarhaasi, sisällä tai ulkona. Kaupan paprikoille, ja ylipäätään c.annuum-lajin maustepaprikoille vihannespunkit ovat tappava vihollinen. Jonain päivänä huomaat että jo jonkin aikaa kummallisen huonolta näyttänyt kasvisi onkin merkillisen "hämähäkinseitin" peitossa. Hyvästele silloin kasviystäväsi. On pienen pieni mahdollisuus, että voisit pelastaa hänet suihkun alla ja myrkyillä, mutta yleensä ennuste on perin kehno... Tällä sivustolla on kasvatus-osiossa ohjeita näiden pienten katastrofien ehkäisemiseksi. Tämä on silti yksi syy lisää kehoittaa porukkaa kasvattamaan meille ehkä eksoottisia, harvinaisia, mutta myös ötökkäkestävyydeltään ylivertaisia baccatum-paprikoita! :)
Ei kannata masentua, jos kasvatusyritykset päättyvän ensialkuun (ja myöhemminkin) selittämättömiin kasvien äkkikuihtumisiin. Joillakin lajikkeilla on melkeinpä yliluonnollinen itsemurhahakuisuus ensimmäisen satokautensa päätteeksi. Erityisesti annuum-paprikat ovat tuolloin, syksyllä heikkoja ja erittäin alttiita niin ötököille, juurilaholle kuin taudeillekin. Riittävä valaistus, hillitty kastelu ja ötököiden pitäminen erossa kasveista ovat aikalailla kaikki mitä kotikasvattaja voi tehdä. Tarkkana kannattaa olla myös siinä, ettei käytä liian tiivistä, voimakasta multaa.
Karvalehtiset chilit (kaikki c.pubescens, c.galapagoense, useimmat c.praetermissumit, harvat c.annuumit, oletettavasti eräät muut erittäin harvinaiset villichilit) voivat aiheuttaa joillekin ihmisille allergiaa lehtien kosketuksella.
Hedelmien käsittely ja käyttö
kuva: JK -02
Yksi hiukan huvittavakin käytännön varoitus liittyy kaikkein tulisimpiin paprikoihin. Jossain nähty kehotus suojakäsineiden käytöstä ei ole vitsi, vaan täyttä totta. Esimerkiksi Habanero on kaikissa muodoissaan niin käsittämättömän väkevää, että sen paljain käsin käsittely voi aiheuttaa parhaassa tapauksessa pientä poltetta iholla, pahimmillaan melkoiset tuskat silmissä tai muissa aroissa ruumiinosissa. Syytä on muistaa sekin, ettei kapsaisiini lähde iholta pesussa, edes saippualla. Murenna Habaneroa sormin tänään - varo hieromasta silmiäsi moneen päivään! Myös wc:ssä on syytä olla varovainen, ellet halua aivan uusia mielenkiintoisia kokemuksia...
Mitä käyttöön tulee, käyttötapoja riittää monia. Jotkin paprikat soveltuvat sellaisenaan tuoreina syötäviksi, toiset eivät. Aina kyse ei ole tulisuudestakaan; esim. tuore Habanero on tulisuudestaan huolimatta herkullinen, mutta tuore Goat's Weed kaikkea muuta. Monet annuum -suvun paprikat, erityisesti ei-makeat, tuliset lajikkeet soveltuvatkin parhaiten kuivattavaksi ja jauhetuksi.
Kuivattaminen onnistuu hyvin uunissa; paprikat halkaistaan ja/tai paloitellaan sopivan pieniksi, uuni noin 70 asteeseen, luukku raolleen, tuuletustakin käyttöön - ja homma on valmis kun kaikki on paperinkuivaa. Jotkut mehukkaammat paprikat (kuten Rocoto) eivät kuivu yhtä helposti. Parempi vaihtoehto on huokea sienikuivuri lähimmästä kodinkoneliikkeestä.
Jauhaminen kuivatuista chileistä on erittäin suositeltava käyttötapa! Omatekoinen chilijauhe on äärettömästi parempaa kuin kaupan valmiit Cayennet ja muut jauheet.
Pakastaminen toimii oikein hyvin; hedelmät vain puolitetaan ja laitetaan pakastusrasioihin.
Marinointi on herkullinen vaihtoehto, joka sopii useimmille lajikkeille hyvin. Moni tuntee esim. kaupasta saatavat Jalapeñoviipaleet tai kokonaiset Serranot etikkaliemessä. Valkosipuli sopii hyvin paprikoiden lisukkeeksi marinadiin.
(edited)
Mitä chilit & paprikat ovat?
Solanaceae -kasviperheen jäseniä johon kuuluu yli 2000 tunnettua lajia, joista osa lääkekasveja, osa myrkyllisiäkin. Kaikki tunnetut chilipaprikat ovat syötäviä.
Toisin kuin useimmissa solanaceaen kasveissa (esim. perunat, tomaatit, kirsikkatomaatit, ym), paprikakasveissa ei tavata myrkyllisyyttä missään kasvin osissa.
Capsicumiin (= maustepaprikat) luetaan tällä hetkellä noin 25 villiä lajia, mutta uusia löydetään Etelä-Amerikan huonosti tunnetuilta seuduilta jatkuvasti.
Eräitä vanhimmista ihmisen hyötykäyttämistä ja viljelemistä kasveista. Vanhimmat chilin asutuslöydöt Etelä-Amerikassa ajoittuvat yli 8000 vuoden taakse.
Sukua mm. tomaatille, perunalle, ananaskirsikalle ja tupakalle.
Ed. syystä herkkiä tupakoitsijoiden sormissaan levittämille tupakkataudeille.
Monivuotisia pensaskasveja, joiden alkuperä on Etelä-Amerikassa.
Seuraava kartta näyttää (hyvin suurpiirteisesti) chilikasvien leviämisen maailmalle.
http://www.saunalahti.fi/~thietavu/Chili/Symbols/Leviaminen.gif
Paprikoiden uskotaan kehittyneen Amazonasin alueella, nykyisen Brasilia - Etelä-Bolivian tienoilla. Sieltä ne levisivät kaikkialle Etelä-Amerikkaan, ja sittemmin Väli-Amerikkaan sekä Meksikoon ja nykyisen eteläisen USA:n alueelle (kts. kuva).
Löytöretkeilijät veivät chilin jo hyvin varhain Eurooppaan, mistä se puolestaan vietiin kaikkialle siirtomaihin ja muihin kaukaisiin maihin joiden kanssa Eurooppa kävi kauppaa. Sittemmin paprikat ovat levinneet kaikkialle maapallon lämpimille ja kuumille alueille.
Capsicumin lähisukulaisia elää lähes kaikkialla maapallolla.
--------------------------------------------------------------------------------
Chili ja paprika tarkoittavat periaatteessa aivan samaa kasvia. Chiliksi tai maustepaprikaksi kutsutaan yleensä kasvin tulisia muotoja, paprikoiksi mietoja, isokokoisia, makeita lajikkeita.
Ihmisen jalostamia ja kaupallisestikin merkittäviä chililajeja ovat capsicum annuum (mm. Paprika, Jalapeno, Cayenne, Pepperonit), capsicum chinense (mm. Habanerot), capsicum frutescens (mm. Tabasco), capsicum baccatum sekä capsicum pubescens. Näistä kahta viimeksimainittua tavataan vain Etelä- ja Keski-Amerikassa, missä ne pitkälti korvaavat meille tutummat paprikalajit.
Chilipippurit eivät ole mitään sukua "oikeille" pippureille.
Kasvitieteellisesti paprika ei ole vihannes vaan marjahedelmä.
Paprikan hedelmän koko vaihtelee noin 3 millimetristä aina yli 30 senttimetriin ("Big Jim").
Hedelmät ovat raakoina useimmiten jonkin asteen vihreitä (joskus violetteja tai valkeitakin) , mutta voivat kypsyä miltei minkä värisiksi ja muotoisiksi hyvänsä.
Vitamiinipitoisimpia hedelmiä maailmassa.
Kasvien kasvukorkeus vaihtelee noin 30 cm:stä aina yli 5 metriin.
Chilipaprikoiden kasvutapa vaihtelee hyvin paljon matalasta rönsyilevästä pensaasta aina puuksi.
Alkujaan trooppisen ilmaston kasveja, mutta monet lajit ovat osoittaneet yllättävääkin sopeutumiskykyä ja voivat menestyä niin aavikoilla kuin varsin viileissäkin olosuhteissa.
Etelä-Suomessa jopa chilin ulkokasvatus on mahdollista, vaikka ei aina helppoa.
Yllä: tyypillinen seuraamus chilirommin nauttimisesta hyvässä seurassa...
Hyviä chilisivuja maailmalta:
Fatalii (suomalainen, hienoja kuvia ja ennen muuta chilin siemeniä ja huippulaadukkaita tulisia chilijauheita!)
Chilimaailma (siemeniä ym)
Pepper King Hot Shop
Extremefood
FireGirl
UK Chile Head
Mats Pettersson
Ring of Fire
Cross Country Nurseries
Harryn kotisivut
IRCnet: #inferno.fi
Yllä: tyypillinen kaupan annuum-chilipaprika.
Mistä paprikoiden tulisuus syntyy ja onko se vaarallista vatsalle?
Kaikki tunnetut paprikakasvit ovat syötäviä ja useimmille ihmisille jopa terveydelle hyväksi.
Tulisuuden aiheuttavat kapsaisiineiksi kutsutut aineet, jotka hämäävät ihmisen tuntoaistin uskomaan että sitä vahingoitetaan. Tuntoaisti aiheuttaa kehossa hälytyksen, joka vapauttaa luonnon omia puudutusaineita, endorfiineja. Erittäin tulisen paprikan syöminen aiheuttaa siten pienen "pilven", eli hyvänolon tunteen. Huumausaine kapsaisiini ei kuitenkaan ole!
Kapsaisiini lienee syntynyt luonnon keinona estää nisäkkäitä syömästä villichilien marjoja. Lintuihin chilin tulisuus ei tehoa.
Lääketiede tutkii parhaillaan kapsaisiinin hyödyllisiä vaikutuksia mm. vatsahaavan ehkäisyyn ja hoitoon, sekä moneen muuhun asiaan - alkaen syöpätutkimuksesta. Vaarallisiksi ei väkevimpiäkään chilipaprikoita voi sanoa (ainakaan ei-allergikoille), mutta tottumattomalle ne kyllä voivat saada aikaan vallan helvetillisen polton suuhun, vatsaan tai minne tahansa iholle. Joillakin lajikkeilla on myös taipumus sekoittaa vatsaa sellaisenaan syötyinä.
Toisilla näyttää olevan taipumusta allergisuuteen paprikoille.
Kapsaisiineihin muodostuu pidemmän päälle jonkinasteinen immuniteetti ja monien mielestä jopa pieni henkinen riippuvuus... Hyvin voimakas chili toimii siinä mielessä huumeen tavoin; siitä saatava hyvän olon tunne halutaan kokea aina uudelleen. Koska "huumeena" kuitenkin toimii ihmisen oma endorfiini, tämä addiktio ei ole sen vaarallisempi kuin esim. hyvä saunomis- tai muu fyysinen kokemus. Chiliin tottumattomalle voimakas polte voi peittää ruoan maun kokonaan; aasialaista suomalaisen kauhistelu voi lähinnä huvittaa, koska kapsaisiini-immuniteetin kehityttyä, makuaisti ei enää helposti puudu chilistä.
Kun naapurisi kaataa pullokaupalla Tabascoa ruokaansa, hän voi tosiasiassa voimistaa makuelämyksiään, eikä pilaa ruokaansa. Tämä on tosin hyvin yksilöllistä, eli yleistämättä parempi!
Kapsaisiini on öljyliukoista; vesi vain pahentaa poltetta!
Maitotuotteet ja esim. leipä neutraloivat poltetta.
Paras poltteen sammuttaja on kuitenkin viina (suussa purskuttaminen liuottaa ja laimentaa kapsaisiinin)!
Kapsaisiineja on useita tyyppejä. Eri chililaaduissa on erilaisia kapsaisiiniyhdistelmiä, jotka aiheuttavat eri ihmisille erilaisen kokemuksen.
Kapsaisiini sijaitsee suurimmalta osin chilihedelmän siemenissä ja niiden kasvualueella, eli ne poistamalla makuelämys miedontuu yleensä selvästi. Jonkin Habaneron tapauksessa ei ehkä siltikään läheskään tarpeeksi kaikille!
--------------------------------------------------------------------------------
Mitä kasvattaa: suosikkeja ja haasteita
Chilin kasvatus alkaa aina jostain. Vaikka Infernon keskustelualueilla jengi puhuukin mitä merkillisimmistä lajikkeista ja lajeista, ei ole oikeaa tai väärää tapaa aloittaa tämä harrastus. On kuitenkin tiettyjä chilejä joista saa esim. ruoanlaittoon tai silmille "taattua" iloa helpommalla. Kannattaakin katsella tämän sivuston eri osioita ja kiinnittää huomiota erilaisiin suosituksiin. "Klassikko" -leima merkitsee yleensä chiliä josta on varmasti iloa kaikille. "Kannattaa kokeilla" voi olla vähintään yhtä hyvä, mutta harvinaisempi. Muutkin lajikkeet voivat olla mainioita - lopulta vain oma kokeilu antaa varman tuloksen! Kokeileminen onkin suuri osa harrastuksen hauskuutta...
Chilikasvien kirjo on valtava, ja mukaan mahtuu jos jonkinlaista kummajaista. Monet sinänsä erittäin suositeltavista lajeista ja lajikkeista ovat kasvuolojensa suhteen nirsoja, ja saattavat siksi aiheuttaa etenkin aloittelevalle chilimielelle turhauttavia kokemuksia. Saman lajinkin sisällä vaihtelu voi olla hyvin suurta, mutta tässä kuitenkin edes jonkinlaista osviittaa siitä mitä odottaa eri chilikasveilta.
Kaupan chilit: helppo alku, muttei helpoin eikä ainakaan antoisin...
Mikään ei periaatteessa estä sinua ottamasta siemeniä talteen kypsästä kaupan chilihedelmästä (pidä vain huoli siitä että se on punainen tai keltainen, vihreän chilin siemenet eivät idä). Monet niistä itävät noin 30 asteen idätyslämmössä kaktus- tai kylvömullassa (muitakin keinoja on, niistä lisää foorumilla ja kasvatusosiossamme) noin viikossa, parissa. Lähes kaikki nämä kaupan chilit edustavat maailmalla kaupallisesti ylivoimaisesti levinneintä, muttei välttämättä kotikasvatukseen parasta capsicum annuum päälajia, johon luetaan mm, kaikille tutut paprika, pepperoni, jalapeño, cayenne, thai-chili sekä käytännössä kaikki meksikolainen chili. Nämä voimakkaasti jalostetut lajikkeet ovat usein käytännössä yksivuotisia, tiettyjen koirarotujen tavoin tavallaan "pilalle jalostettuja" (= heikkoja), ja ötököille alttiita, jos sitten samalla myös satoisia ja usein hyvin maukkaita. Vastoin monen uskoa, ne eivät ole etenkään aloittelijalle välttämättä lainkaan helpoin ja antoisin tapa aloittaa tämä harrastus! Osa kaupan chileistä on ns. F1-hybridejä, eli niiden siemenistä ei yleensä kasva samanlaista kasvia kuin emokasvinsa. Hyvin yleinen F1-hybridi jota myydään koristekasvina tuntee nimen Apache. Kaupan hyllyiltä löytyy yleisesti myös hollantilaisperäistä melko suurikokoista "punaista chiliä" sekä paljon pienikokoisempaa ja tulisempaa aasialaisperäistä Thai-chiliä jota voi pitää mausteena tutun Cayenne-pippurin eräänä muotona..
Paras tapa aloittaa: siemenkokoelma kokeneelta harrastajalta
Monet sekä maukkaimmista, mielenkiintoisimmista, että helppohoitoisimmista chileistä maailmassa eivät kuulu edellämainittuun capsicum annuum -chililajiin, vaan sen eteläamerikkalaisiin, eksoottisempiin serkkuihin. Näitä taas ei yleensä, pienin poikkeuksin, Suomesta tai Euroopasta ylipäätään helpolla löydä. Maailman tulisimmat tunnetut chilit tuottava capsicum chinense (mm. legendaarinen Habanero), capsicum frutescensia edustava, kastikkeena kaikille tuttu Tabasco, sekä Etelä-Amerikassa tavallinen, muualla erittäin harvinainen, loistava capsicum baccatum tarjoavat kaikki omintakeisia, helppohoitoisia, erittäin maukkaita chilejä niin ikkunalaudan, parvekkeen kuin vaikka kasvihuoneenkin iloksi! Kotimaisista siementen ja myös chilijauheiden toimittajista voidaan mainita ainakin Fatalii sekä Chilimaailma.
Haasteita kokeneemmille kasvattajille ja niille joille tavanomainen ei riitä...
Eri chilikasvilajeja (mikä ei tarkoita ihmisen jalostamia kaupallisia tyyppejä) on kaikkiaan ainakin 25, joista ainoastaan 7 on enemmän tai vähemmän ihmisen jalostamia., loput villejä, outoja ja erikoisia kasveja. Näissä "muissa chileissä" on aivan loistavia kotikasvattejakin, jos moisiin vain pääsee käsiksi. Useimmat ovat harvinaisia tai erittäin harvinaisia, monet luonnossa jo uhanalaisiakin, ikävä kyllä. Haastavammista chileistä monien suosikki on korkealla Andien vuoristossa kasvava, mystinen capsicum pubescens, "Rocoto". Vaikea kasvatettava, mutta onnistuessaan monille chilin kuningas. Moni on menettänyt sydämensä Galapagos-saarten kummallisuudelle, vain siellä tavattavalle karvaiselle villichili capsicum galapagoenselle, jonka lehdet kosketettaessa tuoksuvat erittäin voimakkaasti parfyymille... Ja sitten on mitä eriskummallisin, kaunis, vahalehtinen Paraguayn villichili capsicum flexuosum, jonka pieniä marjoja makeampia tuskin löytyy... Ja niin edelleen. Yhteistä useimmille näistä "muista" chileistä on se, että ne ovat keskimäärin helppoja kasvattaa, mutta vaikeita saada tuottamaan satoa. Sitten on toki vielä oikeastikin vaikeita tapauksia, kuten puolichileihin kuuluva (capsicumin lähisukulainen) tubocapsicum anomalum, jonka kanssa saa jo nähdä vaivaa... Mutta siitähän tässä kaikessa on osaltaan monille kysymys. Haasteista.
--------------------------------------------------------------------------------
Mikä on tulisin chili? Lähteekö henki?
Maailman tulisimmasta chilistä käytävä kilpailu on pysyvästi vähän epäselvässä tilanteessa, mitä ei auta chilien tulisuuden suuri yksilövaihtelu kasvupaikan, yms. myötä.
Kapsaisiineja on erilaisia, eivätkä kaikki anna lainkaan samanlaista "tulisuuskokemusta" kaikille.
Tulisuuden eräänlaiseksi standardiksi on kehitetty ns. Scoville Heat Unit (SHU). Se mittasi alunperin sitä, miten monta osaa vettä piti lisätä mitattavaan chiliin jotta sen polte lakkaisi tuntumasta. Tämä erittäin subjektiivinen ja epävarma menetelmä on sittemmin korvattu paljon tarkemmilla kemiallisilla menetelmillä. Eri mittaajien SHU-lukemiin on silti syytä suhtautua varauksella.
Virallista tulisuuden maailmanennätystä piti pitkään capsicum chinense -lajin legendaarisesta Habanero-lajikkeesta jalostettu Red Savina -versio (n. 580 kSHU = 580.000 SHU).
Juuri nyt (2006) näyttäisi siltä että Savinan ennätyksen on rikkonut useakin muu c.chinensen lajike. Suurin mitattu tulos lienee Trinidadlaisella Scorpion -lajikkeella (>1000 kSHU), mutta Guinnessin ennätysten kirjaan saattaa päästä yllättäen Bangladeshista kotoisin oleva Naga Morich, joka on sekin ylittänyt maagis-okkulttisen miljoonan rajan... Vertailun vuoksi: Jalapeño on tyypillisesti vahvuudeltaan noin 10 kSHU ja Tabasco-kastike siitäkin vain puolet...
Henki ei lähde, ellet ole paprikoille tai kapsaisiinille pahasti allerginen. Toisaalta, nuo hiljattain löytyneet edellämainitut "superchilit" ovat kyllä niin hirmuista tavaraa, että enpä menisi leikkimään niiden kanssa, etenkään jos terveys ei ole rautaisessa kunnossa!
Alla: tunnettujen lajikkeiden tyypillisiä mitattuja tulisuuksia. Asteikko ei ole lineaarinen, vaan esim. 10 voi olla 2 kertaa 9:ää tulisempi. Yksilöerot ovat jo kasvatuspaikan olosuhteiden vuoksi melkoisia, eli kuvioon kannattaa suhtautua vain suuntaa antavana.
Mitatut tulisuudet eivät välttämättä korreloi hyvin ihmisen makukokemuksen kanssa. Tämä johtuu toisaalta ihmisten yksilöeroista ja toisaalta siitä että eri chililajeilla tulisuuden aiheuttavat aineet esiintyvät erilaisina koostumuksina.
Joitakin "pahamaineisia" (ja siksi erittäin haluttuja) chilipaprikoita:
Canario (capsicum pubescens):
Huonosti tunnetun, erittäin omintakeisen ja ikivanhan Andien korkeiden vuoristoseutujen Rocoto-chilin keltainen muoto. Näyttää viattomalta, keltaiselta tomaatilta... Mutta tämä "tomaatti" tulee suoraan helvetistä... Oikein käytettynä loistava herkku, mutta varomattomasti käytettynä... Viimeinen Tuomio. Jos joku tarjoaa sinulle kotibileissä keltaista tomaatin näköistä isoa chiliä maistettavaksi virne naamallaan, saatat olla yhden puraisun päässä olohuone -> WC -matkan maailmanennätyksestä sekä taatusti ikimuistoisesta kokemuksesta... Parhaimmillaan (pahimmillaan?) heikkovatsaisille ehkäpä jo vaarallisenkin tulinen chili. Sen salaisuutena ei ole maailmanennätystä hipova tulisuus itsessään - se vain on suuri ja mehevä, eli kapsaisiineja siihen mahtuu paljon...
Goat's Weed (capsicum annuum)
...Venezuelasta saa miehen kyyneliin, se helppoa on..! Brutaali kokemus, joka uhmaa YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Yksi niitä chilejä jotka saavat kovimmatkin chilipäät yleensä kalpenemaan: "Ei, ***kele... tota mä EN syö...!!!" Turpasauna jonka jälkeen, tajunnan palattua, useimmilla on suorastaan uskonnollinen mieliala. Nimittäin usko siihen, että tätä ei samana iltana todellakaan maisteta toiste. Surullista kyllä, yleensä maistajien usko pettää, ja taas sitä kohta mennään tulisiin syövereihin...
Tepin (capsicum annuum var. glabriscium)
Villichileistä ainoa vähänkään laajemmin tunnettu ja jopa jossain määrin Pohjois-Amerikassa kaupallisestikin käytetty laji. Cowboyt söivät näitä pieniä marjoja pysyäkseen hereillä hevosten selässä... Sanoo tarpeeksi. Helvetillisen pahanmakuisia ja samassa mitassa tulisia sellaisinaan, mutta mausteena yhtä lailla loistavia! Itse kasvi on helppohoitoinen, isokokoinen ja pitkäikäinen asuinkumppani.
Datil (capsicum chinense)
USA:n Floridan infernaalinen lahja chilimaailmalle. Vastuussa eräistä parhaista nähdyistä "melkein ruumiistairtautumiskokemus" -elämyksistä, ja todella äärimmäisen voimakas chili... Tämä on PAHA!!! Douglas Adamsia mukaillakseni, tämä on pahempaa kuin mikään mitä ikinä osasit ajatella pahaksi, ja siitä vielä noin tuhat kertaa pahempaa. Kokeile itse, niin tiedät...
Fatalii (capsicum chinense):
Tätä Keski-Afrikkalaista chiliä pidetään jonkinlaisena chilinsyönnin miehuuskokeena. Hirmuista tavaraa. J.Kilpisen NMSU:ssa teettämä mittaus tuotti peräti täysin helvetillisen lukeman 318.723 SHU (mitattu 10/03), joka on paitsi pitkälti yli normaalin Habaneron tulisuuden, myös yksi suurimpia koskaan mitattuja chilin tulisuuksia... Tästä pahemmaksi tai paremmaksi ei oikeastaan enää mennä: tämä on Viimeinen Tuomiosi... Ja jos pahempaa on, siitä emme tässä kerro. ;)
Naga Morich (capsicum chinense):
Okei, taisimme valehdella pikkuisen äsken. Fataliitakin pahempaa on... Mitattu tulisuus yli 1.000.000 SHU. Et todellakaan halua tietää enempää. Mutta jos Tabascopullosi tippa tuntuu tujulta, mietipä isoa, mehevää paprikaa, jonka jokainen suupala on yli 200 kertaa Tabascoa tulisempi...
Jumalten ruokaa.
Edellisten ja kaltaistensa chilien napostelu on luonnollisesti vain pieni osa chiliharrastusta ja melko harvojen huvia (?). Toisille kyse saattaa olla äärimmäisten kokemusten etsimisestä, vähän kuin benjihypystä äärimmäiseen tuskaan ja sen jälkeen euforisen onnelliseen oloon. Jälkimmäinen on nimittäin tosiasia: kaikkien todella hirmutulisten chilien ominaisuuksiin kuuluu ihmiskehon omien "huumausaineiden", endorfiinien aiheuttama erinomaisen miellyttävä jälkitila. Kyse onkin pitkälti samasta kuin vaikkapa maratonjuoksu tai mikä tahansa rankka fyysinen suoritus: ensin tuskaa, sitten palkinto. Kokeilkoon ken haluaa ja uskaltaa. :)
--------------------------------------------------------------------------------
Onko paprikoiden kasvatus hankalaa?
Vastaus: kyllä ja ei. Eteläisinä kasveina paprikat ovat melko tai hyvinkin pitkän kasvukauden kasveja. Suomen kesän valo ja lämpötila eivät ole niille ongelma, mutta ongelmaksi muodostuu kasvukauden useimmille lajikkeille aivan riittämätön pituus ulkosalla (paprikoille: touko-syyskuu).
Edellinen ongelma on ratkaistavissa joko kasvihuoneella tai lasitetulla parvekkeella. Molemmilla on mahdollista saada aikaan minimissään noin huhti-lokakuu kasvukausi, mikä riittää jo useimmille lajikkeille. Pienellä lisävaivalla kasvukaudeksi voidaan ainakin Etelä-Suomen oloissa saada jopa lähes ympärivuotinen maalis-marraskuu, mikä riittääkin käytännössä kaikille paprikoille.
Oikean lajikkeen valinta on tärkeää, sillä yleisimmät kaupalliset chilipaprikat eivät ole kotikasvatuksessa lainkaan helpoimpia! Kaupan chili voi olla nopea tie aloittaa harrastus, mutta kovin usein se on myös pikatie harrastuksen lopetukseen. Ylivoimaisesti kiitollisimmat, helpoimmat, jopa maukkaimmat kotikasvatit löytyvät yleensä Etelä-Amerikan ulkopuolella lähes tai täysin tuntemattomista chililajikkeista. Kokemus on osoittanut yhden, täällä Euroopassa tuntemattoman maustepaprikalajin olevan tässä suhteessa täysin omaa luokkaansa. Se on capsicum baccatum. Nämä Etelä-Amerikan maustepaprikaherkut nimittäin viihtyvät Suomen oloissa yleensä erittäin hyvin, niin sisällä kuin ulkosallakin, ja tuottavat melkoisen varmasti myös kunnon sadon. Baccatum-paprikoista todellisiksi kestosuosikeiksi ovat muodostumassa äärimmäisen maukkaat, satoisat ja helposti kasvatettavat Lemon Drop, Aji Cristal sekä Perun chilipaprikoiden kestoklassikko Aji Amarillo. Kahta ensinmainittua voisi pitää jopa aloittelevan chiliharrastajan pakkokasvatteina - niihin ei voi kerta kaikkiaan pettyä... Siemeniä voi tilata kotimaasta. Suosittelen lämpimästi!
Suurin ongelma chilinkasvatuksessa syntyy yleensä ötököistä, joiden torjunta vaatii tarkkaavaisuutta, kekseliäisyyttä ja vähän onneakin. Muutoin chilit eivät tarvitse kuin kastelua, valoa, kenties satunnaista lannoitusta ja tarpeen tullen leikkelyä. Ota tavaksesi vilkaista chiliystävääsi kerran päivässä. Opit nopeasti näkemään onko tällä kaikki kohdallaan. Jos huomaat jotain "omituista", se tarkoittaa yleensä ötökkäongelmaa - ja siihen pitää puuttua välittömästi. Kirvat ovat ikäviä, mutta etenkin meille vähemmän tutut maustepaprikalajikkeet tulevat kyllä niiden kanssa aika hyvin toimeen, ellet anna kirvojen mellastaa aivan tolkuttomasti. Vihannespunkit ovat paprikankasvatuksen suurin haaste. Niillä on paha tapa iskeä kasvien lepoaikana, talvella, ja luottaa siihen ettet pidä kasveja tuolloin kovin tarkasti silmällä... Voit lähteä siitä olettamuksesta että jos kasvatat paprikoita vähänkään vakavammin, punkit tulevat varmasti iskemään puutarhaasi, sisällä tai ulkona. Kaupan paprikoille, ja ylipäätään c.annuum-lajin maustepaprikoille vihannespunkit ovat tappava vihollinen. Jonain päivänä huomaat että jo jonkin aikaa kummallisen huonolta näyttänyt kasvisi onkin merkillisen "hämähäkinseitin" peitossa. Hyvästele silloin kasviystäväsi. On pienen pieni mahdollisuus, että voisit pelastaa hänet suihkun alla ja myrkyillä, mutta yleensä ennuste on perin kehno... Tällä sivustolla on kasvatus-osiossa ohjeita näiden pienten katastrofien ehkäisemiseksi. Tämä on silti yksi syy lisää kehoittaa porukkaa kasvattamaan meille ehkä eksoottisia, harvinaisia, mutta myös ötökkäkestävyydeltään ylivertaisia baccatum-paprikoita! :)
Ei kannata masentua, jos kasvatusyritykset päättyvän ensialkuun (ja myöhemminkin) selittämättömiin kasvien äkkikuihtumisiin. Joillakin lajikkeilla on melkeinpä yliluonnollinen itsemurhahakuisuus ensimmäisen satokautensa päätteeksi. Erityisesti annuum-paprikat ovat tuolloin, syksyllä heikkoja ja erittäin alttiita niin ötököille, juurilaholle kuin taudeillekin. Riittävä valaistus, hillitty kastelu ja ötököiden pitäminen erossa kasveista ovat aikalailla kaikki mitä kotikasvattaja voi tehdä. Tarkkana kannattaa olla myös siinä, ettei käytä liian tiivistä, voimakasta multaa.
Karvalehtiset chilit (kaikki c.pubescens, c.galapagoense, useimmat c.praetermissumit, harvat c.annuumit, oletettavasti eräät muut erittäin harvinaiset villichilit) voivat aiheuttaa joillekin ihmisille allergiaa lehtien kosketuksella.
Hedelmien käsittely ja käyttö
kuva: JK -02
Yksi hiukan huvittavakin käytännön varoitus liittyy kaikkein tulisimpiin paprikoihin. Jossain nähty kehotus suojakäsineiden käytöstä ei ole vitsi, vaan täyttä totta. Esimerkiksi Habanero on kaikissa muodoissaan niin käsittämättömän väkevää, että sen paljain käsin käsittely voi aiheuttaa parhaassa tapauksessa pientä poltetta iholla, pahimmillaan melkoiset tuskat silmissä tai muissa aroissa ruumiinosissa. Syytä on muistaa sekin, ettei kapsaisiini lähde iholta pesussa, edes saippualla. Murenna Habaneroa sormin tänään - varo hieromasta silmiäsi moneen päivään! Myös wc:ssä on syytä olla varovainen, ellet halua aivan uusia mielenkiintoisia kokemuksia...
Mitä käyttöön tulee, käyttötapoja riittää monia. Jotkin paprikat soveltuvat sellaisenaan tuoreina syötäviksi, toiset eivät. Aina kyse ei ole tulisuudestakaan; esim. tuore Habanero on tulisuudestaan huolimatta herkullinen, mutta tuore Goat's Weed kaikkea muuta. Monet annuum -suvun paprikat, erityisesti ei-makeat, tuliset lajikkeet soveltuvatkin parhaiten kuivattavaksi ja jauhetuksi.
Kuivattaminen onnistuu hyvin uunissa; paprikat halkaistaan ja/tai paloitellaan sopivan pieniksi, uuni noin 70 asteeseen, luukku raolleen, tuuletustakin käyttöön - ja homma on valmis kun kaikki on paperinkuivaa. Jotkut mehukkaammat paprikat (kuten Rocoto) eivät kuivu yhtä helposti. Parempi vaihtoehto on huokea sienikuivuri lähimmästä kodinkoneliikkeestä.
Jauhaminen kuivatuista chileistä on erittäin suositeltava käyttötapa! Omatekoinen chilijauhe on äärettömästi parempaa kuin kaupan valmiit Cayennet ja muut jauheet.
Pakastaminen toimii oikein hyvin; hedelmät vain puolitetaan ja laitetaan pakastusrasioihin.
Marinointi on herkullinen vaihtoehto, joka sopii useimmille lajikkeille hyvin. Moni tuntee esim. kaupasta saatavat Jalapeñoviipaleet tai kokonaiset Serranot etikkaliemessä. Valkosipuli sopii hyvin paprikoiden lisukkeeksi marinadiin.
(edited)
Kiitti tyhjentävästä vastauksesta..olikin tuttujuttu,en vaan tolla nimellä tiennyt :D
Täälläkin on chili siemeniä joskus tilannut mutta ekat ei tykännyt kun ei saanut tasasesti vettä ehkä ensi kesänä uudestaan ja sitten testaa mikä tulisinta.
Siinähän sitä on elämää kun chiliä sormiin ja kuka ekana uskaltaa pisulle.........
hehe, juu lisää vaan noita "omituisia" reseptejä... :)
Heti kun löytyy asiallinen aihe niin porukka rupee dissamaan!
Tietääkö kukaan sopivaa liemen vahvuutta harmaasuolatulle possulle? Ite ajattelin 5-8%, mutta netistä löysin ohjeita 10-12%, aika tiukkaa kamaa, eikö? Liottavat sitten kuitenkin pois pintasuolat.
Jos joku oikeasti tietää asiasta, niin Ammattilainen on vailla neuvoa, muuten teen oman pään mukaan ja hyvää tulee;)
Tietääkö kukaan sopivaa liemen vahvuutta harmaasuolatulle possulle? Ite ajattelin 5-8%, mutta netistä löysin ohjeita 10-12%, aika tiukkaa kamaa, eikö? Liottavat sitten kuitenkin pois pintasuolat.
Jos joku oikeasti tietää asiasta, niin Ammattilainen on vailla neuvoa, muuten teen oman pään mukaan ja hyvää tulee;)
Siis meinaatko itse suolata vai?
Löysin vain sellasen missä kinkku upotetaan 2 viikoksi suolautumaan astiaan.
Se oli tälläinen:
5 l vettä
½ l karkeaa suolaa
250 g sokeria
Ja ohje oli 1959 tehdyssä kirjassa ;D
P.S oon joskus ruiskulla suolannut,mutta en todellakaan muista sen liuoksen vahvuutta :(
(edited)
(edited)
Löysin vain sellasen missä kinkku upotetaan 2 viikoksi suolautumaan astiaan.
Se oli tälläinen:
5 l vettä
½ l karkeaa suolaa
250 g sokeria
Ja ohje oli 1959 tehdyssä kirjassa ;D
P.S oon joskus ruiskulla suolannut,mutta en todellakaan muista sen liuoksen vahvuutta :(
(edited)
(edited)
Nooh...ei mulla sellasta ruiskua...;D
Mutta sillon 80-luvulla kun siellä maatilalla emäntänä tuli pyörittyä,tuli kinkkutkin suolattua itse ja apteekista sillon niitä sai ja neulatkin niin pitkiä et heikompi ois pyörtynyt 8)
Mutta sillon 80-luvulla kun siellä maatilalla emäntänä tuli pyörittyä,tuli kinkkutkin suolattua itse ja apteekista sillon niitä sai ja neulatkin niin pitkiä et heikompi ois pyörtynyt 8)
Apteekistahan niitä saa ostaa, tosin eivät myy montaa kerrallaan mutta eiköhän kinkun terästä yhdellä ruiskulla ja neulallakin...
Ja tuskin sellasta isoa ruiskua oikeen muuhun siis väärin käyttöön kukaan hankkii...neulakin kun pitää olla sitä luokkaa ettei taida kenekään suonet kestää...
mitäs nuo maksaa? tarttis tuohon fillarin öljyämiseen ruiskun. Sillä sais näppärästi nuo vaiskat ja kaikki ahtaat osat rasvailtua!
Mutta kehtaako mennä ostamaan..:/
Mutta kehtaako mennä ostamaan..:/